Uutta...Ny...

Maalarin unelma jatkaa täällä;
Vi fortsätter här;

http://mhlastu.blogspot.fi/

Tervetuloa
Välkommen

Kuppituolin uusi elämä

Tulin maanantaina Helsingistä kotiin, niin tälläinen odotti minua eteisessä:

kankaan alta kuoriutui tälläinen unelma...

...vai kauhistus...?

aikaa nähnyt ja lapsia pyörittänyt tuoli kaipasi ehostusta.

ja kyllähän tuossa kelpaa taas istua ja pyöriä. :)

Talonpoikaistuolit

Tämä on ehkäpä haastavin projekti joka minulla on tähän asti ollut. Tässä hieman kuvakavalkaadia (jälleen kerran olen mielestäni ottanut ennen ja jälkeen kuvia kaikista tuoleista, mutta jostain syystä en ilmeisesti ole hätäpäissäni ottanut).

Ensin sain kaksi ehjää ja suht hyvässä kunnossa olevaa tuolia ja ajattelin, että no onhan näissä töitä (pyöreää muotoa ja monen monta maalikerrosta), mutta täysin hoidettavissa. Seuraavat kaksi tuolia, jotka sain olikin hieman kehnommassa kunnossa. Toisen oli joku riisunut osittain osiksi ja hajoittanut työn touhussa myös hieman liitoksia. 

Kuva tästä vaaleansinisestä unelmasta ennenkuin olin tehnyt tuolille mitään. Itse olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että vanhoja huonekaluja ei pistetä osiin, jos se ei ole välttämätöntä. Yleensä siinä touhussa vain hajoaa vanhat puuosat, jotka ovat tiukasti kiinni.

Tässä siis kaksi parempikuntoista putsattuina ja käsiteltyinä, vaaleansininen tuoli takana oikealla kasattuna mutta vielä käsittelemättömänä ja neljännen huonokuntoisimman tiputuolin kohdalla mietin tässä vaiheessa, että mitä ihmettä mä tälle keksin.

Syynä mietiskelyyn olivat jalat, jotka joku oli melko hölmöstä kohdasta joskus lyhentänyt. Vaihtoehtona mietittiin miehen kanssa mm. jalkojen jatkamista, mutta todettiin, että uusi koivu hyvin tumman ja huonokuntoisen rinnalla voisi näyttää aika hölmöltä ja mietimme myös sitä, että tuleeko liitoksista tarpeeksi tukevat ja varmat. Kysyimme siis asiakkaalta, että mitä hän haluaa asian kanssa tehdä ja päädyimme kokonaan uusiin jalkoihin.

Tästä se lähti; ekan kerran sorvasin mallin mukaan jotain. Ja olisiko kolmas kerta kun oli sorvaustaltta kädessä. Kuka sanoi, ettei vanha koira opi uusia temppuja. ;)

Mä en tule oikein sahojen kanssa juttuun. Ne tykkää mennä kovasti välillä vinoon mun kanssa, joten mies tuli hätiin ja sahasi...

...ja höyläsi mulle jalat.

Sitten sorvin ääreen...ihan kirjaimellisesti. Yllä malli ja alla valmisjalka. :)

sitten koloja....kaikkiaan niitä joutui naputtamaan tuoliin 28kpl. Siinä meni tovi, mutta ois siinä kauemminkin voinu mennä.

vanhojen osien sovittelua uusiin jalkoihin

pikkasen vinksallaan on kaikki. ;)

...yks jalka on hävinny!

Tässä vaiheessa oli maalarilla jo hymy herkässä...ei oo totta, tulee hiano.

Välillä tarvittiin kyllä kahvia työhuoneeseen...mut kuviot kahvikupissa kertoo fiiliksen kun tämä projekti oli käynnissä. <3

Tadaa....vähän ehkä on eriparia vielä, kunnes maalari teki taas ihmeitä. Ennen vanhaa käytettiin sellakkaa, niinpä käytin sitä nytkin. Kerroksia tuli kaikkiaan neljä, kirkasta ja oranssia.

Siinä ne on. Kaikki neljä. Jokainen oma persoonansa; vähän eri korkusia ja näkösiä, mutta kuitenkin samanlaisia. Jokaisen tuolin jalat koivua, istuimet ja selkänojat mäntyä, niinkuin siihen aikaa oli tapana.

Asiakas sai vielä pienen bonuksen. Tiputuolin vanhat jalat saivat uuden elämän valokuvakehyksenä.

Eiköhän näillä tuoleilla kehtaa seuraavatkin sata vuotta istuskella. ;)

Pyykkiteline - Klädstreck

Tästä se ajatus sitten lähti

Det här var början till min idè

Den här berättelse ska vara så långa, att jag hoppas att du orkar läsa den på finska. :)

Tämän projektin taustalle pitää ensin hieman tarinoida. Eli tällä kerralla ihan omaan käyttöön tuleva esine. En kunnostanut vanhaa, enkä ostanut uutta. Vaan tein vanhan näköstä uutta. ;) Itseasiassa kunnostin mä vähän vanhaakin, mut siitä tuonempana.

Tosiaan tuo yllä oleva pyykkiteline rupes olemaan tiensä päässä ja piti keksiä jotain muuta tilalle. Meillä kun tätä huonekorkeutta riittää, niin heitin miehelle ajatuksen ilmoille, että _hän_ vois tehdä mulle sellaisen puisen pyykkitelineen, jonka vois ripustaa kattoon ja vinssata ylös ja alas tarvittaessa. No sain vastakaikuna, että vaimo on hyvä ja tekee itse, niin minähän tein. Väsäsin telineen ihan raakalaudasta, höyläsin, tein lohenpyrstöliitokset ja upotetut välikappaleet. Opettelin käsihöylien käyttöä, säätöä ja teroitusta (opittava ei tällä saralla taida ihan heti loppua). Taltan käyttöä ja teroitusta. Kaikki siis tehty vanhanajanmalliin. Ei sähkötuokaluja. Ja niin ensimmäiseksi puutyöksi voisin sanoa olevani melko tyytyväinen. Voitte sitten kommentoida, että meneekö läpi vai ei.

Kiinnityksestä kun ruvettiin sitten puhumaan, niin homma karkas entisestään käsistä. Mies: "Kattoon pitää saada pylpyrät (väkipyörät), että lanka ei kulu heti poikki." Minä sitten rupesin googlettamaan ja totesin kuinka rumia väkipyörät ovat, kunnes eksyin ihanille vanhojen purjeveneiden sivuille. Mies tuli kotiin ja minä sitten että; "Mitäs jos ne pylpyrät tekis ite, niinku puusta?". No mieshän innostui. Katseltiin ja minä piirsin ja tein raakamallia ja mies sitten nikkaroi pylpyrät. Vaimo alias minä ihte opetteli solmuja ja pleissausta sillä välin.

Pylpyrät a lá H&M <- ei se kauppaketju vaan Hanna ja Martin. ;)

Ja siellä se nyt roikkuu koko komeus katossa ja TOIMII! <3 (köyden kiinnityspisteet pitää vielä fiksata...patteri ei ole ehkä paras paikka.)

Se vanha asia jonka kunnostin tätä projektia varten; näetkö tuon ihme härvelin mikä on kiinni telineessä, ikkunan kohdalla. Tunnistatko?

Tunnistatko tästä kuvasta?

Tämä on vyyhdinpuu. Ennenvanhaan varmaan melkein joka talosta tälläinen löytyi, kun piti lankaa vyyhdistä rullata kerälle. Meillä vyyhdinpuu sai uuden elämän pikkupyykinkuivaustelineenä. Putsasin vyyhdinpuun ensin kauttaaltaan Etasolilla (Aika monta kerrosta lampaanrasvaa siitä lähti). Vaihdoin kaikki ruosteiset rautalangat uusiin. Kolme uutta puuosaa jouduin myös väkertämään, kun olivat katkenneet. Ja viimeisen silauksen antoi sellakka kerrokset. Ja sehän on kuin uusi.

lisää pyykkipoikiakin pitää laittaa telineeseen, niitäkin harjoittelin itse tekemään (ehkä joskus niistä sitten). :D

Kaikki puuosat ovat mäntyä, joka on käsitelty ensin värjätyllä sellakalla noin 3-4krt, jotta saatiin haluttu vanha sävy ja sitten vahattu antiikkivahalla, jotta suuriin kiilto on saatu pois pinnasta.

Nyt kun pyykinpesu...tai ainakin ripustus on kivaa ja kaunista, niin voi keskittyä tuoleihin. Jotka jo kertaalleen mainitsinkin aiemmassa postauksessa.

Mukavaa syksyn jatkoa, soittojanne odotellen....tilauksia otetaan vastaan. :)

"Pate" the dog

Kesä 2014 oli täynnä työtä ja raadantaa. Mitenkäs teillä? Pääasiassa työn sarkaa oli täällä kotirintamalla, kun maalari maalasi taloa, ikkunoita ja kattokin tuli vaihdettua (siinä hommassa oli kyllä maksetut miehet hommissa ;)). Kiitos muuten Peltisepänliike Rönnkvistille mukavista hetkistä peltien parissa (tämä ei ole sarkasmia) <- ja tämä on sisäpiirin vitsi, anteeksi pyydän siis lukijoilta.

Mutta sen lisäksi, että tämä maalari maalasi taloa, kävin maalamassa toistenkin taloja (sisältä), sain lisää tuoleja korjattavaksi (niistä myöhemmin, kun saan hommat selvitettyä niiden kanssa...vaikeita tapauksia nääs) ja sitten mulle soitti rakas ystävä Riikka, että kuule; "et sä viitsis, viitsisit sää tehä mulle koiran!" Niin no ku ei mulla ole urosta siihen hommaan, mut onneksi pala vaneria löytyi.

Tästä se lähti: 

Tässä vaiheessa oli tiedossa rotu (tiibetinmastiffi) ja se, että orthexin postilaatikkoa kaveri kanniskelisi.

Tässä kaveri on jo sahattuna ja odottelee jatkokäsittelyjä (hiontakone, kirurgiveitsi, petsi ja lakka...niistä on PaTe tehty).

Ja siis saanko esitellä kaikille; tässä Pate!

melkoinen vahtikoira...ei kulje kukaan meillä sisään tai ulos. ;)

Pate on hieman laihanpuoleinen, mutta eiköhän uudessa kodissa tuokin hoidu.

Pate prkl....pois mun kukkapenkistä!

Turkki kiiltää ja on se vaan komee.

Pate odottelee uuteen kotiin pääsyä ja postin vahtitehtävien aloitusta.

Fotöljer

Jag tänkte att jag ska skriva på svenska i dag...bara att ni kan alla skratta. ;)

Jag är ju målare och har inte studerat tapetsering (är det verhoilua?). Jag har alltid gjort hantverk (bl.a. med symaskin, stickat, osv.). Och tycker att man kan lärä själv ganska mycket (yrityksen ja erehdyksen kautta, som man säger på finska). Och förstås i dag är det också lätta att kolla på nätet om man behöver hjälp.

Så, den här kunden hade sett att jag hade bekläd en av mina egen fötölj och frågade om jag skulle göra samma på hennes fötöljer. De här två fötöljer är kanske från 50 eller 60-talet och behövde en helt förnyelse (om någon vet mera om fotöljer, jag vill gärna höra om historien. Jos joku tunnistaa valmistajaa, vuosimallia olisin kiitollinen tiedoista. Itse en löytänyt mitään vastaavia netistä, en leimoja, en mitään tuoleista).

Ingenting fel med blå färg, men tyget hade sprickat och kudde var så gammal att de gick sönder när jag tar fotöljerna isär. Fotöljerna luktade som mormor. :)

Kunden hade tänkt göra fotöljerna själv, men hade int tid, så hon hade redan börjat med den första fötöljen.

Ben på fötöljerna var ganska dum gjort (tänkte jag) så de måste fixa.

Jag måste byta till finska för att min svensk bara int räcka. Eli på finska går det så här; jalat olivat vain neljän ruuvin varassa, jaloissa oli noin 4mm lovet joiden varassa ne nojasivat tuolin runkoon. Sillä seurauksella, että sekä runko että jalat olivat hieman menneet rikki.

Myös ruuvit olivat vääntyneet, syystä että; koko rungon paino roikkui ruuvien varassa, koska jalkojen liimaukset olivat pettäneet. Korjauksena tähän oli jalkojen loveaminen suuremmaksi ja uuden riman liimaaminen runkoon, jotta jaloilla olisi isompi lepopaikka (jos uudet liimaukset jostain syytä pettäisivät vuosien saatossa jaloilla olisi isompi tukia ja tuoli ei roikkuisi ruuvien varassa). Ja siis kuvia valmiista korjauksista ei tietenkään ole. :/

Och här...här är de färdig. Ganska snygg tycker jag.

Från bakom. Benen reparerat, siklat och lackat två gånger

Kund var mycket nöjd och till bonus fick hon en skatt. Jag hittade några gamla mynt innan fötöljer.

10 penni från år 1963 och en 5 penni från 1971

Projekt var mycket krävande, men jag har alltid gillat utmaningar! Och jag är själv mycket nöjd.
Kauniit  eikö totta!

Välillä valkoisesta puuhun

Amerikkaan kadonnen sukulaisen ainoa jäämistö haluttiin putsata puulle ja siistiä. Hieno pieni kaappi olikin ja haastava työstettävä.

Kaapin maalista putsaus on suhteellisen helppoa, kun on oikeat välineet. Mutta vanhoissa kaapeissa pohjamaali on yleensä imeytetty todella syvälle, joten ainut konsti saada puhdas puu esiin olisi höylätä huonekalu. No eihän tälläistä perintökaappia voi ruveta höyläämään, joten vaihtoehtona on siis "ootraus". Ootraus lainausmerkeissä, koska tässä tapauksessa ootraus oli enemmän kaapin omien värien esiinnostoa ja kuvion vahvistamista.

Täytyy sanoa, että uudet nupit istuu kaappiin aivan mielettömän upeasti. Ootraus onnistui hienosti ja kirsikkana kakun päällä avainreiän peitinlevyn laittaminen. Ja asiakas kiitti. :)